Niin siinä nyt vaan kävi. En nyt sanoisi, että mikään uusi alku elämässä erityisesti olisi, jokainen päivähän on uusi alku, jos saa kunnian herätä aamulla uuteen päivään. Mutta kieltämättä tarve on ollut päästää vanhoista energioista irti jo pitkään. Tavoista, ajatuksista ja ihan fyysisestikin keventää reppua ylimääräisestä materiasta. Tämä on kestänyt toki jo pidempäänkin tämä vaihe, mutta hyvä flow tyssäsi johonkin aineettomaan tulppaan viime vuosien aikana kunnes paine sen ympärillä pakotti ottamaan tulpan irti. Ilman sitä olisi kuppi niin sanotusti tulvinut pahasti yli, mutta nyt alan uskoa siihen, että paine alkaa helpottaa ja energiavirtaukset soljuu taas vapaammin. Ja ei, en tarkoita, että ylimääräistä fyysistä energiaa tässä olisi allaskaupalla ollut liikaa, en. Vaan ihan eri energioista puhun, niihin jotka ovat itselleni tärkeitä asioita elämässä, ylipäätään jotta voin lähimainkaan hyvin.
Energiat ja niiden positiivinen virtaus ovat hyvin suuressa osassa myös ja erityisesti hevosten kanssa, oman tammani kanssa. Tammani on erittäin herkkä tulkitsija ja tällä hetkellä ehkä minun rehellisin ja armottomin opettaja. Hetkessä elämisen opettaja. Ja se on ihan jotain muuta se "hetkessä eläminen" kuin pysähtyä hetkeksi nauttimaan kevään ensisäteistä tai rapsuttamaan hetkeksi toista korvan takaa. Ei, se on jotain ihan muuta ja paljon enemmän. Paljon kokonaisvaltaisempaa ja josta olen ollut jo niin kauan aikaa niin kaukana, että sen läsnäolemisen saavuttaminen tuntuu olevan tällä hetkellä paljon kauempana kuin olen koskaan sen tajunnut edes olevan. Samalla kun olen ymmärtänyt kuinka kaukana sitä itsestään, siitä maadottuneesta olemisesta/tilasta, olenkaan ollut, sitä paremmalta tuntuu palata "kotiin". Sekin tuntuu kivalta, että koska olen jo käynyt niin kaukana, olen saanut hieman perspektiiviä siihen millä tavalla haluan "kotiin palata" ja käyttää ehkä vähän eri reittejä kuin aikaisemmilla kerroilla. En siis ole eksyksissä, olen hyvinkin kartalla omassa elämässäni, vaikka se ulkopuoliselle saattaa näyttäytyä vähän päinvastaiselta. Tosin silläpä ei ole minulle merkitystä laisinkaan; millaiselta mikäkin vaikuttaa muiden mielestä. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen, luottaa omaan tietoon, taitoon ja kokemukseen ja tehdä se mitä syvimmillään tuntee oikeaksi. Sillä matkalla millä nyt olen, tulen myös tarvitsemaan tammani apua. Pyydän sen apua. Annan sen auttaa.
Tästä syystä tällä sivullakaan ei ole enää vanhoja painolasteja. Kyllä ne ovat minulla muistoissa tuolla, mutta vain minulla. Tarvitsen tyhjää ympärille ja vanhojen tekstien poistuttua näkyvistä tarjoutuu tilaa uusille sanoille. Sivun ulkoasua ei ole minulla tarvetta muuttaa, sellaisesta uudistuksesta ei tällä kertaa ole kyse.
Ja kyllä, me voimme ihan hyvin. Odottelemme kevättä ja jäiden sulamista täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
