Hevosen muoto

Kysymys: Kuinka saada (lämminverinen) hevonen kulkemaan peräänannossa?

Tähän kysymykseen törmään tuolla aika usein. Vieläkin tuntuu, että se on myös nuorille ratsastajille sellainen osaamisen mittari, että hevosen tulisi kulkea kaula kaarella. Itse ainakin kävin todella kaukana aikoinaan pikkutyttönä totuudesta ja hyvästä ratsastuksesta ja kaikki liittyi siihen, että luuli kuinka hevosen tulee kulkea. Onneksi kuitenkin aika pian opin myös miltä hevosen tulee tuntua. Seuraan jälkimmäistä ohjenuoranani edelleen. Ja miten sitten lämminverihevosella? No, jos se laittaa kaulan kaarelle, niin ratsultahan se heti näyttää. Ja tuntuu olevan myös jonkilainen ratsumittari. Onhan siinä toki hieno vinha perä, että selkä pyöreänä liikkuminen helpottaa ratsun hommia, mutta ratsuksi tullaan kuitenkin ihan eri kautta (mielestäni) kuin kaulan kaaren kautta.

Silloin kun hevonen tuntuu ratsastaessa tietynlaiselta: on ikäänkuin pohkeen edessä, rento ja sulavaliikkeinen, keskittynyt ja vastaaottavainen niin se myös näyttää ulospäin hyvältä (ja kaulan ei tarviste olla kaarella tässä, mutta yleensä hevonen hakeutuu luonnostaan tässä kohtaa hyvälle tuntumalle  ja pyöreään ylälinjaan). Hevosen muotoa, tahtia ja tempoa voi muuttaa, sillä hevonen kykenee ottamaan vihjeestä vaarin ja tekee ratsastajan kanssa saumatonta yhteistyötä. Ratsastaja on kapellimestari ja hevonen instrumentti. Ja siinä välissä on jotain taikaa, jota voisi verrata instrumentin soittajaan ja se on puhdas sen hetkinen taito.

Pyhä kokonaisuus johon me ratsastajat pyritään lähes jokaisella kerralla kun nousemme selkään. Se on se tunne ja hetki, joiden ansiosta jaksamme ne ei_niin_täydelliset hetkemme, kun emme yllä omaan parhaaseemme. Se huumaava ja koukuttava tunne, kun ratsastuksesta, hevosen ja ratsastajan yhteistyöstä tulee taidetta. Ja se mikä siitä tekee taidetta on tuo paino sanalla yhteistyö.

Hevosen kaunis muoto, sulava liike ja taidokkaasti esitetyt liikkeet tai kissamainen eteneminen radalla on siis kokonaisuuden tulos. Se on palkinto. Hevoselta palkinto ratsastajalle hyvin tehdystä kapellimestarin työstä. Miten käy, jos kapellimestari on laiska tai epäpätevä, pakottaa orkesterin soittamaan täydellisesti, nuotilleen hyvin ja spektaakkelimaisesti vaikka ohjaisi aivan miten sattuu. Orkesteri ehkä ulkomuistista ja taitonsa ansiosta pystyy pelastamaan tilannetta jonkin aikaa, jos se on kokenut orkesteri, mutta ei kauaa. Jossain vaiheessa tuloksena on kamalan kuuloinen (-näköinen, -tuntuinen) sekasotku ja ollaan kukana taiteesta.

Vastaus kysymykseen? Tavallaan se oli tässä. Mutta monelle kysyjälle tämä ei riitä, sillä kysymyksellä oikeasti tarkoitetaan jotain pikaista oikotiereseptiä kuinka saada se kaula kaarelle. No, tähän on tapoja monia. Siis todella monia ja muutama apuohjakin. Mutta kun se ei ole olennaista. Miksi? Siksi, koska se "kaula kaarelle" ei ole se mitä haetaan hyvässä ratsastuksessa vaan kaikki se muu. Kun tämä "kaikki muu" on kondiksessa, niin se kaulan kaaren optimaalinen muoto hevosella tulee siinä mukana, oli se sitten koottu tai pitkälle eteen tai jotain siltä väliltä, ratsastaja päättää. Paras ohjeeni mitä minä itse pystyn antamaan tähän kysymykseen on: hevonen myötää kauniiseen muotoon, kun se on hyväksynyt ratsastajan kevyen tuntuman suunpielissään ja on niistä vastaanottavainen ja rento. Hevonen hyväksyy tuntuman silloin, kun se on kuuliainen, herkkä ja vastaaottavainen ratsastajan paino- ja pohjeavuille. 

No, tiedän, ettei tämä tyydytä. Kun haluamme kuitenkin oppia, että miten. Voin yrittää kuvailla kuinka ei tulisi toimia, jos pitkällä tähtäimellä haluaa hevosen selän toimivan hyvin ratsastajan alla. Periaatteessa tämä aihe "hevosen muoto, peräänanto" ei kuulu edes ensimmäisiin asioihin, joita ajatella, kun aloittaa lämminverisen ratsutuksen. Mutta sitten taas toisaalta, kyllä se on. Yllättävän moni nimittäin keskittyy tähän asiaan valitettavasti väärän tulokulman kautta melkein heti ensimmäisestä ratsastuskerrasta lähtien.

Nämä ovat kuitenkin omia havaintojani, eivät ammattilaisen totuuksia eikä tarkoituksenani ole "saarnata" oikeasta tai väärästä, vaan ihan vain oman kokemuksen kautta jakaa muutamia vinkkejä lämminverisen ratsutukseen. Kokonaiskuvalla vaan on niin paljon merkitystä, ja siksi avaan myös ajatuksiani pelkkien tehtäväniksien sijaan. Seuraavassa postauksessa kerron, kuinka lähdin ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen liikkeelle oman tammani kanssa, joka lähtötilanteessa oli täysin ymmärtämätön pohjeavuista ja hyvin (liian) herkkä suustaan.

Siihen saakka, 💋

Kysymyksiä?
Rustaa alle ↓

Ole reilu!

Ratsastaa voi tavoitteellisesti ilman, että starttaa ainuttakaan kisaa. Tai edes käy valmennuksissa. Silmän alla silloin tällöin tai säännöllisesti ratsastamalla saa kuitenkin työkaluja, apukäsiä ja silmäpareja jeesaamaan. Tietenkin on tärkeää, että olette valmentajan kanssa samoilla linjoilla. 

Kun itsekseen ratsastelee niin helposti sitä ei mielletä kovin tavoitteelliseksi. Mutta päinvastoin, itsekseen ratsastaminen se vasta itsekuria vaatiikin ihan toisella tavalla. Moni ratsastaja yllättäen törmää ongelmaan, että ei keksikään "mitä voisi tehdä". Silloin toki on enemmän kuin tarpeen, että kentällä on seuraa katsomassa perään ja vaikka yksinkertaisuudessaan miettimässä loogisia ja kehittäviä tehtäviä, joista on hyötyä niin ratsastajalle kuin hevoselle.

Lämminverisen kanssa on edettävä koulutuksessa aivan yhtä johdonmukaisesti kuin muidenkin ratsuksi koulutettavien kanssa. On odotettava lihasten kehittymistä, vaikka teknillisesti jokin temppu voisi onnistuakin helposti. Monet hevoset ovat todella yrittelijäitä ja haluavat miellyttää kaikin keinoin. Tästä huolimatta on oltava hevoselle reilu.

Ajatellaan nyt vaikka sitä laukkaa. Epäreiluinta hevoselle, joka nostaa laukan kyllä pyynnöstä, on pyytää sitä kuukauden ratsutuksen jälkeen laukkaamaan kuhmuraisella/jäätyneellä/epätasaisella pohjalla ja liian pienessä tilassa. Kuulostaa itsestäänselvän epäreilulta? No, olen kyllä törmännyt tähän lukuisia kertoja. Tässä kohtaa tapetaan jo se pieninkin mahdollisuus hevosen oppia hyvä, kolmitahtinen ja voimakas laukka alkuunsa. Päinvastoin, opetetaan mitä surkein tapa selviytyä laukasta jotenkin ja taputetaan vielä päälle. Hevonen ei opi hyvää laukkaa laukkuuttamalla sitä kierros toisensa perään huonoa laukkaa. Oppinut, lihaksikas, hyvässä tasapainossa laukkaava konkarihevonen pystyy laukkaamaan suht hyvin huonolla pohjalla ja pienessä tilassa. Kaikille muille hevosille edes sen pyytäminen vastaavassa tilanteessa on todella epäreilua.

Ensiksi on siis pidettävä huoli siitä, että olosuhteet ovat reilut. Jos ratsukoulutuksen alussa ei ole mahdollisuus ratsastaa isolla kentällä tai maneesissa, jossa on hyvä ja pitävä pohja niin ratsastus ja koulutus on suunniteltava sen mukaan. Itse suosin huonoilla keleillä jopa kokonaan lomalle jättämistä, mutta se täytyy ottaa huomioon sitten muussa aktiviteetissa ja ruokinassa. Jos lomakausi on pitkä on myös mahdollista, että se vaikuttaa lihaksistoon. Myös uudelleen treenien alkaessa on huolehdittava siitä, ettei treenaamista aloita yhtäkkiä liian rajusti. 

Moni lämminverinen saattaa olla erittäin hyviä maastossa, eli maasto- ja liikennevarmoja. Kun ollaan varmoja siitä, että hevonen varmasti ymmärää ratsastajan avut selästä käsin niin maastossa voi hyvin myös treenata monia asioita, joita hyödyntää ratsukoulutuksessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mennään kiitoravia ja -laukkaa suhaten mennen tullen ilman kontrollia. Turvallisuus ennen kaikkea.

Sänkkäri on harvinaista herkkua. Sielläkin voi kuitenkin ottaa myös rauhallisesti ja maltilla. Riippuen onko hevosesi diesel-, bensa- vai turbobensamoottorilla varustettu, niin harjoitus sen mukaan. Jos hevosesi on kuumenevaa sorttia, kiitoravi ei välttämättä ole edes se paras treeni, vaan pitkin ohjin käynnissä rauhallisesti selviytyminen voi olla tärkeämpi saavutus. Diesel saattaa saada sänkkärillä mukavasti ilmaa liitovaiheeseensa, jolloin on hyvä vähän irrotella. Mielentila kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman rauhallisena, jotta keskittyminen säilyy eikä hevonen menetä sen puutteessa tasapainoaan ja tahtiaan, jolloin meno menee helposti pelkäksi sähläämiseksi ja räpellykseksi, kunnes lopulta kaikilla on vain paha mieli ja kengät hukassa.

Mukavia syystreenejä, palaillaan!

Remontti vai nuori

Lämminverinen ravihevonen mielletään usein "remontiksi", eli uudelleen koulutettavaksi. Koulutetaan kokonaan uuteen lajiin. Toisaalta, myös kilpailevilla ravihevosilla voidaan ratsastaa. Myös se tulisi tehdä laadukkaasti totta kai. Moni lämminverinen päätyy vaihtamaan alaa ravurinalusta ratsuksi myös varsin nuoressa iässä, jolloin voisi puhua lähinnä nuoresta ratsutettavasta. 

NUORI

Oma tammani oli hiljalleen treenattu raviin, koska kyseessä oli kasvava ja isokokoinen hevonen. Olen todella onnellinen, että tämä oli otettu huomioon eikä hiostettu keskenkasvuista hevosta liikaa vain radat mielessä (oma näkemys). Tammani oli kääntynyt juuri 5-vuotiaaksi minulle tullessaan, eikä vielä käynyt starttaamassa. Tammani oli treenatussa kunnossa minulle tullessaan.

Tutustuttuani tammani kanssa muutaman viikon - luoden luottamusta puoli ja toisin - makoilin painoni kanssa selän ylin muutamia kertoja maneesissa yksin ollessani. Seuraavaksi taluttelin pelkän satulan kanssa kerran pari. Kun totesin tammani mielentilan olevan optimaalisen oloinen, nousin satulaan. Ensimmäinen kerta sisälsi käyntiä talutettuna ja ilman taluttajaa ympäri maneesia. Kokeilin myös liinassa puolikkaan ympyrän verran ravia juoksuttajan avustuksella (ei ymmärtänyt ratsastajan ohjeista tuo taivaallista). Pari raviaskelta tuli, mutta enempää ei ollut tarkoitus, eikä edes kykeneväinen tekemään.

Aloitin siis ratsuttamisen kuin millä tahansa nuorella hevosella. Järjestelmällisesti ja hitaasti, vaikka tammani suhtautui asiaan ikäänkuin se olisi ollut normaaleinta ikinä, mutta siihenhän satulaan laitossa tulisi pyrkiäkin; hevosen täytyy olla rento ja luottavainen. (Helpottaa satulaan laittoa varmasti, kun hevonen on jo tottunut ympärilleen kiristettävään vyöhön ja työskentelyyn ylipäätään.) Siitä huolimatta minulla oli avustaja liinan päässä ja kaulanaru yllätyksien varalta. Hitaasti etenemisen toinen tärkeä syy oli se, että kyseessä on ratsuhevosen täysi vastakohta eli ns. pitkänmatkan juoksijan lihaksistolla varustettu keskenkasvuinen hevonen. Tästä syystä etenin vieläkin hitaammin kuin mitä yleensä nuorien kanssa varmasti edettäisiin. Tähän aiheeseen palaan vielä tarkemmin ja varmasti useasti. Kuvassa 5-vuotias ravuri ensimmäistä kertaa ratsastaja selässään, nöyränä kohtaloaan sen kummemmin kyseenalaistamatta.

REMONTTI

Minulla oli aikoinaan suomenhevonen. Minulle tullessaan sillä oli ratsastettu. Ehkä puoli kylää oli käynyt selässä ennen minua. Ja tuo hevoseni oli minulle tullessaan 15-vuotias ja toiminut pikkulasten kuljettimen ohessa kylän viimeisenä työhevosena isäntänsä aisaparina, vastavihittyjäkin kuskaillen. Sitä ennen oli ei-niin-loistelias ura ravurina. Minulle tullessaan tämä piti kyllä ratsastajaa selässä, mutta vauhti oli kova ja kyyti kamala. Siis ka-ma-la. Se oli myös syy, miksi tästä hevosesta tuli hevoseni lopulta seuraavaksi 12 vuodeksi, koska muilla meni hevoseen hermo jo alkumetreillä.

Tätä tällaista kutsun itse remontiksi. Tällaisessa tilanteessa ollaan jouduttu hevosen kanssa jo niin pitkälle umpimetsään, että koulutusta voidaan kutsua kirjaimellisesti remontiksi. Rebuild tarkoittaa kaiken vanhan purkamista ja uudelleen rakentamista. Jokainen, joka on ollut remontin kanssa tekemisissä tietää kuinka työlästä ja hidasta se on. Hevoseltakin riisutaan kaikki vanha opittu pois, jotta päästää aloittamaan tyhjältä pöydältä opettamaan uutta. Ja se on tässä järjestyksessä. Jos ei vanhaa pura ja alkaa rakentamaan uutta sinne tänne vanhan päälle niin voidaan kuvitella millainen sotku siinä tulee. Niin työmaalla kuin hevosen mielessäkin. Kuvassa 15-vuotias suomenhevonen vajaan vuoden verran ratsastuksen aakkosia uudelleen opiskelleena, näyttäen ehkä paremmalta kuin tuntui. Seuraavan 12 vuoden aikana tästä työhevosesta tuli täydellisen kevyt ja mukava ratsastaa, kentällä ja maastossa.

On siis ehkä ihan hyvä kartoittaa onko ratsuksi kaavailemasi hevosesi enemmän nuori vai remontti. Myös vanhempi hevonen voidaan kouluttaa ns. nuoren tavoin, jos se on kovin vihreä monessa muussakin asiassa, eikä esimerkiksi koskaan laitettu satulaan/selässä oltu. Tämä tulee ottaa huomioon jo ennen kuin länttää sitä satulaa ja ratsastajaa selkään. Toisaalta iältään nuori ravuri voi olla jo hyvinkin kokenut radalla kirittäjä ja oppinut hyvin vahvat toimintamallit, ratsastettu ehkä montea tai muuten treenin tueksi. Pääsääntöisesti ravipuolella aloitetaan hevosen kanssa kovaa paljon aikaisemmin. Ratsastuspuolella tyyli on ehkä menossa samaan suuntaan, mutta se tosiasia, että hevonen kasvaa fyysisesti kuuteen ikävuoteen saakka on aika oleellista ainakin omasta mielestäni ottaa huomioon. Varsinkin, kun aletaan laittaa ratsastajan painoa selkään.

Syy miksi omassa mielessäni jaottelen nämä kaksi on kokonaisuus. Nuori hevonen on nuori (ja kasvava!) hevonen, vaikka sitä oltaisinkin käsitelty paljon. Hevosen ikä täytyy ottaa koulutuksessa huomioon, vaikka se olisikin jo totutettu satulaan ja suostuu kantamaan ratsastajaa selässään. Tässä kuvailemani remontti saattaa olla työläämmän tuntuista uudelleenkouluttaa kuin herkkä nuori hevonen. Remontilla kuitenkin uskaltaa ja voi toisissa asioissa edetä nopeammin, kuin nuorella. Vaikka hevonen on (ex)ravuri, jos se on 3-6-vuotias, se täytyy ottaa koulutusta aloitaessa huomioon. On hyvin epäreilua lähteä vain ratsastelemaan. Ja toinen asia mitä painotan sekä nuoressa, että remontissa on hevosen lihaskunto. Remontti voi olla lihaksistoltaan aivan yhtä huonossa jamassa ratsastusta ajatellen kuin nuori tai vanhempikin raviin treenattu hevonen. Raviin treenattu lihaksisto ei ole tehty ratsastajan painoa ajatellen. Ei taaskaan ole reilua vain lähteä ratsastelemaan. Oma lukunsa on sitten vielä täysin lihaksettomat "pihan perälle unohdetut"/levossa olleet hevoset. Niillä ei mielestäni saisi ratsastaa - tai edes istua selässä ilman satulaa - laisinkaan, ennen kuin lihaskunto saatu asialliseksi muilla tavoin, siinä kun on sitten selkärangan vaurioitumisen vaara.

Toivottavasti ymmärsit pointin.

1) Kartoita siis oman hevosesi/projektisi lähtötilanne mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja ota ne myös koulutussuunnitelmassa huomioon.
2) Tee mielummin varman päälle, kuin miten milloinkin.
3) Tee suunnitelma ja ole johdonmukainen heti aloituksesta lähtien.
4) Älä lähde vain ratsastelemaan, vaikka hevosesi kantaakin sinua mukisematta selässään, nöyrä kun on. Ja jos lähdet, ole reilu äläkä pyydä hevoselta sellaisia asioita mihin sitä ei ole koulutettu.


Mukavaa alkavaa viikkoa, jatketaan taas ensi sunnuntaina. Vai pitäisikö palata aiheeseen jo aikaisemmin, keskiviikkona? 

Black Horse & Style

Tervehdys sinulle!

Tämä blogi kertoo mustasta tammasta enemmän ja vähemmän ehkä tyylistä. Tai sitten tyylikkäästä mustasta tammasta. Tai sitten mustan tamman tyylikkäästä elämästä. 😘

Ratsastus ja hevoset ovat intohimoni olleet siitä saakka, kun 30 vuotta sitten istuin hevosen selkään ensimmäisen kerran. 10-vuotiaasta olen ollut hevosen kanssa joka päivä, muutamaa päivää lukuunottamatta. Joskus olin kipeänä tai joskus oli koeviikko, joskus asuin jopa toisessa kaupungissa, joten viikossa oli muutaman päivä ilman hevosta. Pisimmät tauot elämässä ilman hevosta kesti muutamia kuukausia, puolikin vuotta. Toki hevosia elämääni on mahtunut määrällisesti useita niin kotona, vieraissa kuin ulkomailla, mutta aina sellainen "silmäterähevonen" on ollut vierellä kulkemassa. Puoli vuotta aktiivista suruaikaa kesti ensimmäisen hevoseni kuoleman jälkeen, kunnes eräs Valkoinen Hevonen asteli elämääni auttamaan surutyössä. Hänen jälkeensä sinnittelin melkein vuoden päivät ilman hevosta, kunnes en enää kestänyt. Menin ja hain eräänä lauantaina itselleni mustan tamman. Sillä tiellä ollaan.

Mitä asioita blogissani kerron ja miksi?

Kiinnostaako sinua hevosen koulutus? Se on hyvä, varsinkin, jos ratsastat lainkaan tai varsinkin itsenäisesti. On nimittäin hyvä tiedostaa, että varsinkin nuori tai vain asiasta kokematon hevonen oppii jokaisesta ratsastuskerrasta - jotain. Ratsastajana haluat joko vaikuttaa hevoseen mahdollisimman vähän tai opettaa kerralla mahdollisimman paljon. Oppimistilanteeseen vaikuttaa tekniikan lisäksi olosuhteet, tilannetaju ja tunnetilat. On siis paljon asioita, joita ottaa huomioon, kun hevosen kanssa ratsastelee. Siinä ratsastelun lomassa moni asia saattaa onnistua  joko vahingossa tai ahkeran työn tuloksena - ja samaisesta syystä myös epäonnistua. Minulta on kysytty kuinka olen saannut hevoselleni niin hyvän laukan ja olisiko vinkkejä jakaa muillekin. En tiedä, voi olla, mutta sen voin varmuudella sanoa, että kikka kolmosta tai oikotietä sinne onnelaan ei ole. Että kyllä se on ihan pitkän kaavan kautta.

Jatkossa

Keskityn jatkossa kertomaan tässä omat kokemukseni hevoseni kouluttamisesta. Hevosen oppiminen tapahtuu suunnilleen samalla tavalla kaikilla. Hevoset ovat silti yksilöitä eikä edes rotu tai tausta niputa hevosta tietynlaiseksi. On kuitenkin asioita, joita kannattaa ottaa huomioon, mutta erityisesti haluan/yritän puhua laadukkaan koulutuksen puolesta, oli kyseessä minkälainen, ikäinen, taustainen tai rotuinen hevonen tahansa. En ole ammattilainen - en edes joka päivä tasoiseni saati hyvä ratsastaja - en kilparatsastaja enkä mitään muutakaan. Olen tavallinen ratsastaja, mutta ratsastan tavoitteellisesti joka päivä. Kerron siitä huolimatta/sen takia omat kokemukseni, siitä on sinulle hyötyä tai sitten ei. Toivon kuitenkin kertovani ehkä muutamia seikkoja, joista voisi olla iloa. En kerro kokemuksia ratsuhevosen kouluttamisesta varsasta ratsuksi, vaan pureudun juoksijoiksi jo treenattujen hevosten uudelleen koulutukseen ratsuhevoseksi. Jos siis omistat lämminverisen ravihevosen tai ratsastat sellaisella säännöllisesti, sinua saattaa kiinnostaa meidänkin taival. Käyn läpi onnistumisia, muutamia yleisiä vinkkejä ja ongelmakohtia. Ja ihan kunnon mokiakin. Havainnot tästä tarjoaa oma ranskalais-amerikkalainen, neljällä jalalla seisten jossain 170 korkeudella maailmaa ja puskia tarkkaileva musta kuningattareni.

Jos yhtään aihepiiri kiinnostaa, tervetuloa. Tämä TBHS-blogi tällä aihepiirillä päivittyy kerran viikossa, seuraavassa postauksessa mietin tarkemmin remontointia. Siihen saakka, auf Wiedersehen!