Ratsastaa voi tavoitteellisesti ilman, että starttaa ainuttakaan kisaa. Tai edes käy valmennuksissa. Silmän alla silloin tällöin tai säännöllisesti ratsastamalla saa kuitenkin työkaluja, apukäsiä ja silmäpareja jeesaamaan. Tietenkin on tärkeää, että olette valmentajan kanssa samoilla linjoilla.
Kun itsekseen ratsastelee niin helposti sitä ei mielletä kovin tavoitteelliseksi. Mutta päinvastoin, itsekseen ratsastaminen se vasta itsekuria vaatiikin ihan toisella tavalla. Moni ratsastaja yllättäen törmää ongelmaan, että ei keksikään "mitä voisi tehdä". Silloin toki on enemmän kuin tarpeen, että kentällä on seuraa katsomassa perään ja vaikka yksinkertaisuudessaan miettimässä loogisia ja kehittäviä tehtäviä, joista on hyötyä niin ratsastajalle kuin hevoselle.
Lämminverisen kanssa on edettävä koulutuksessa aivan yhtä johdonmukaisesti kuin muidenkin ratsuksi koulutettavien kanssa. On odotettava lihasten kehittymistä, vaikka teknillisesti jokin temppu voisi onnistuakin helposti. Monet hevoset ovat todella yrittelijäitä ja haluavat miellyttää kaikin keinoin. Tästä huolimatta on oltava hevoselle reilu.
Ajatellaan nyt vaikka sitä laukkaa. Epäreiluinta hevoselle, joka nostaa laukan kyllä pyynnöstä, on pyytää sitä kuukauden ratsutuksen jälkeen laukkaamaan kuhmuraisella/jäätyneellä/epätasaisella pohjalla ja liian pienessä tilassa. Kuulostaa itsestäänselvän epäreilulta? No, olen kyllä törmännyt tähän lukuisia kertoja. Tässä kohtaa tapetaan jo se pieninkin mahdollisuus hevosen oppia hyvä, kolmitahtinen ja voimakas laukka alkuunsa. Päinvastoin, opetetaan mitä surkein tapa selviytyä laukasta jotenkin ja taputetaan vielä päälle. Hevonen ei opi hyvää laukkaa laukkuuttamalla sitä kierros toisensa perään huonoa laukkaa. Oppinut, lihaksikas, hyvässä tasapainossa laukkaava konkarihevonen pystyy laukkaamaan suht hyvin huonolla pohjalla ja pienessä tilassa. Kaikille muille hevosille edes sen pyytäminen vastaavassa tilanteessa on todella epäreilua.
Ajatellaan nyt vaikka sitä laukkaa. Epäreiluinta hevoselle, joka nostaa laukan kyllä pyynnöstä, on pyytää sitä kuukauden ratsutuksen jälkeen laukkaamaan kuhmuraisella/jäätyneellä/epätasaisella pohjalla ja liian pienessä tilassa. Kuulostaa itsestäänselvän epäreilulta? No, olen kyllä törmännyt tähän lukuisia kertoja. Tässä kohtaa tapetaan jo se pieninkin mahdollisuus hevosen oppia hyvä, kolmitahtinen ja voimakas laukka alkuunsa. Päinvastoin, opetetaan mitä surkein tapa selviytyä laukasta jotenkin ja taputetaan vielä päälle. Hevonen ei opi hyvää laukkaa laukkuuttamalla sitä kierros toisensa perään huonoa laukkaa. Oppinut, lihaksikas, hyvässä tasapainossa laukkaava konkarihevonen pystyy laukkaamaan suht hyvin huonolla pohjalla ja pienessä tilassa. Kaikille muille hevosille edes sen pyytäminen vastaavassa tilanteessa on todella epäreilua.
Ensiksi on siis pidettävä huoli siitä, että olosuhteet ovat reilut. Jos ratsukoulutuksen alussa ei ole mahdollisuus ratsastaa isolla kentällä tai maneesissa, jossa on hyvä ja pitävä pohja niin ratsastus ja koulutus on suunniteltava sen mukaan. Itse suosin huonoilla keleillä jopa kokonaan lomalle jättämistä, mutta se täytyy ottaa huomioon sitten muussa aktiviteetissa ja ruokinassa. Jos lomakausi on pitkä on myös mahdollista, että se vaikuttaa lihaksistoon. Myös uudelleen treenien alkaessa on huolehdittava siitä, ettei treenaamista aloita yhtäkkiä liian rajusti.
Moni lämminverinen saattaa olla erittäin hyviä maastossa, eli maasto- ja liikennevarmoja. Kun ollaan varmoja siitä, että hevonen varmasti ymmärää ratsastajan avut selästä käsin niin maastossa voi hyvin myös treenata monia asioita, joita hyödyntää ratsukoulutuksessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mennään kiitoravia ja -laukkaa suhaten mennen tullen ilman kontrollia. Turvallisuus ennen kaikkea.
Sänkkäri on harvinaista herkkua. Sielläkin voi kuitenkin ottaa myös rauhallisesti ja maltilla. Riippuen onko hevosesi diesel-, bensa- vai turbobensamoottorilla varustettu, niin harjoitus sen mukaan. Jos hevosesi on kuumenevaa sorttia, kiitoravi ei välttämättä ole edes se paras treeni, vaan pitkin ohjin käynnissä rauhallisesti selviytyminen voi olla tärkeämpi saavutus. Diesel saattaa saada sänkkärillä mukavasti ilmaa liitovaiheeseensa, jolloin on hyvä vähän irrotella. Mielentila kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman rauhallisena, jotta keskittyminen säilyy eikä hevonen menetä sen puutteessa tasapainoaan ja tahtiaan, jolloin meno menee helposti pelkäksi sähläämiseksi ja räpellykseksi, kunnes lopulta kaikilla on vain paha mieli ja kengät hukassa.
Mukavia syystreenejä, palaillaan!
Sänkkäri on harvinaista herkkua. Sielläkin voi kuitenkin ottaa myös rauhallisesti ja maltilla. Riippuen onko hevosesi diesel-, bensa- vai turbobensamoottorilla varustettu, niin harjoitus sen mukaan. Jos hevosesi on kuumenevaa sorttia, kiitoravi ei välttämättä ole edes se paras treeni, vaan pitkin ohjin käynnissä rauhallisesti selviytyminen voi olla tärkeämpi saavutus. Diesel saattaa saada sänkkärillä mukavasti ilmaa liitovaiheeseensa, jolloin on hyvä vähän irrotella. Mielentila kannattaa kuitenkin pitää mahdollisimman rauhallisena, jotta keskittyminen säilyy eikä hevonen menetä sen puutteessa tasapainoaan ja tahtiaan, jolloin meno menee helposti pelkäksi sähläämiseksi ja räpellykseksi, kunnes lopulta kaikilla on vain paha mieli ja kengät hukassa.
Mukavia syystreenejä, palaillaan!
